Paljon on tapahtunut kevään aikana niin ihanaa kun surullistakin. Iloisin asia on tietty se ,etttä Siskoni Tuula muutti lokakuussa 2011 tänne Manseen. Se on ollut pitkäaikainen haaveemme, mutta helppoahan se ei ole, kun on revittävä itsensä irti omilta juuriltaan ja lähdettävä kohti ihan uutta. Hyvin on meillä mennyt, lähekkäin asutaan ja melkeen päivittäin käymme toinen toisemme luona.Todellista sisar rakkautta. Koirat ulkoilutetaan ja treenataan nyt yhdessä, toinen toistamme auttaen.
Ilman murheita ei myöskään ole selvitty. Tuulan rakas "ELÄMÄNKOIRA" Neero menehtyi
kevät-talvella:( ja se oli tiukka paikka, josta hän nyt alkaa tokenemaan, kun sai haavoihin lääkettä toukokuussa, pikkuisen uuden pennun Ruffen. Itselläni oli Tammikuussa pentuset, joten säpinää riitti siskoilla . Aluksi luulin että valvominen ja yleinen hässäkkä aiheutti laihtumiseni, mutta nyt siihen on syykin kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta minussa tuo 10 kg pudotus näkyy, mutta porskutellaan eteenpäin. Helmikuussa rakas miesystäväni otti ja lähti täältä paremmille mettämaille ja uistinvesille:(
Koirat pitävät elämässä kiinni ja ajatukset positiivisena. Nautinto on katsoa niitä kirmailemassa ja kisoissa kiitämässä. Kasvatustyöni on alkanut kantaa hedelmää ja uljaita Paletteja on radoilla nyt ja myös kasvamassa.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti